Oho, melkein kaksi kuukautta hiljaiseloa. Lue: melkein kaksi kuukautta on ollut hyvä fiilis niin ei ole kirjoituttanut. Deittaillut yhtä miestä, mutta eipä siitäkään kyllä taida mitään tulla. Se asuu vähän kauempana niin ei voi nähdä ihan koska huvittaa, joten suurin osa kommunikoinnista tapahtuu skypen välityksellä. Ja meidän kommunikointi ei vaan pelaa. Tuli tuossa ensimmäinen "riita" niin siitä seurasi kaksi päivää mykkäkoulua, kypsää. Tyyppi siis ei puhunut mulle pariin päivään ja se ei oikein auta minun kanssa, sillä mun pitäisi päästä puhumaan asiat halki samantien. Annoin toki toiselle aikaa, vaikka puhumatta oleminen on minulle hirmu vaikeaa. Mutta asioidenselvittelykeskustelun lopputulos oli nyt sitten että "joo kai me vielä jatketaan deittailua" vaikka tuntuu ettei mitään asioita oikeasti selvitetty. Jätkä haluaa selkeästi vaan lakaista ongelmat maton alle ja käyttäytyy niin kuin parin päivän kommunikaatio- ja rauhoittumistauko jotenkin mystisesti poistaisi sen alkuperäisen "riidan" ja sitten vaan jatkettais niin kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan.

Riita lainausmerkeissä, sillä ei se edes ollut mikään riita vaan väärinkäsitys, mutta jätkä oli suunnilleen saman tien pistämässä tätä hommaa pakettiin, koska tuli vastaan ensimmäinen hankaluus. Ja koska hankalista asioista ei ole kiva keskustella, niin pitää sitten varmaan vaan erota, joo, hyvä ratkaisu. Mulla on ollut ennenkin näitä kommunikaatiovammaisia jätkiä, ja pakko sanoa että minä en jaksa niitä enää yhden ainutta. Valitettavasti suhteissa joskus tulee riitoja ja erimielisyyksiä ja väärinkäsityksiä, eikä ne nyt sillä korjaannu että lakaistaan se asia maton alle ja laitetaan kädet korville ja huudetaan lalalalala. Ja jos herraa ei huvita puhua hankalasta asiasta niin sitten vaan kadotaan keskustelusta selityksettä, ja sit kiukutellaan ja syytetään mua ärsyttäväksi tenttaajaksi koska yritin jatkaa asiasta puhumista, varsinkin kun toinen ei mitenkään ilmaissut että voitasko jutella myöhemmin. Jätkä myönsi kyllä että hänen käytös voi olla tämmöisissä tilanteissa epäkypsää, mutta ei kuitenkaan luultavasti pysty käytöstään millään tavalla muuttamaan. Vittuako minä tommoiseen tuhlaan aikaani.

Niin, sitä vittua että kun turhauttaa ihan vitusti ettei mikään suhde vaan mulla toimi, niin sit sitä tarraa turhan pitkäksi aikaa tämmöiseen yksinäisyyttään, läheisyydenkaipuutaan ja sitä että pelkää forever alonea. Koittanut miettimällä miettiä mikä mussa on vikana, kun hommat ei vaan suju. Ja nyt ei suju edes tämä kirjoittaminen, niin valtaisa vitutus päällänsä ettei pysty muodostamaan lauseita. Kirjoitan ja deletoin, kirjoitan ja deletoin. 

No sentään sain vähän purettua, jospa joskus myöhemmin lisää.