Jos sitä nyt vaikka aloittaisi siitä, miksi eilen tajusin että mun pitää alkaa tehdä asioille jotain, nyt kun minulla vielä on jollain lailla langat käsissä. Luin eilen aamulla herättyäni hyvältä ystävältä tulleen viestin, jossa hän hehkutteli viikonloppuisia treffejään ja että miten hän on tosi ihastunut ja kaikkea. Ja mun ensimmäinen reaktio oli ihan oikeasti kateellisuus siitä että toisella oli hyvät treffit, ja seuraava reaktio oli helpotus siitä, että jos tää kyseinen kaveri poistuu täten sinkkumarkkinoilta, se ei enää kilpaile mun kanssa potentiaalisista kumppaneista.

Ihan oikeasti, ei tuo ole hyvän ihmisen ajatuskulku. Onneksi kuitenkin tajusin reaktioni typeryyden heti, sillä se on merkki siitä etten varmaan ole vielä ihan täysin kyynisyydelle ja katkeruudelle menetetty tapaus. Ja tajusin myös ettei miusta tämmöisenään ole mihinkään parisuhdehommiin, sillä olen liian fucked up in the head ollakseni tasaveroinen ja kunnioittava kumppani kenellekään. Nyt. Mutta toivon, että tämän kirjoittamalla tehdyn asioiden pohdinnan ja läpikäynnin avulla voisin pystyä puhumaan asioista ystävilleni paremmin, sekä uskaltautua myöntämään ääneen omat epätäydellisyyteni ja virheeni, sillä olen rehellisesti sanottuna siinä todella huono. Kuten myös kritiikin vastaanottamisessa tai siinä että uskoisin minusta sanottujen positiivisten asioiden olevan totta. Piiloudun, välttelen ja vähättelen, se on helpompaa kuin kohdata totuus.

Mulla on paljon hyviä ystäviä, sekä oikeassa elämässä että netissä, joille periaatteessa voisin puhua. Mutta koska en pysty olemaan rehellinen omien vajavaisuuksieni suhteen ja niistä puhuminen on vaikeaa, mieluummin olen se iloinen ja kiva tyyppi jonka kanssa on kiva bilettää ja hengata, ja joka vähän joskus angstaa kännissä, mutta joka ei ole ongelmineen liian vaikeaa seuraa. Pelkään liikaa sitä hallitsematonta hajoamista ja itkemistä ja hysteriaa mikä siitä voisi seurata kun olisin oikeasti tuntemuksistani rehellinen ääneen. Nielen kaiken, olen hiljaa, ja kun kysytään mitä mulle kuuluu, korkeintaan vähän vituttaa mutta periaatteessa ihan jees.

En uskalla vielä edes kirjoittaa kaikesta heti tosta vaan. Luonnostelen ja pohdiskelen ja alustan muistiinpanoja tekstitiedostoon. Ehkä ensi kerralla jo jotain konkreettista.